Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi veturinkuljettajien kanteen lähiliikenteen ruokataukoasiassa

11.2.2022

Lähiliikenteessä työskentelevät veturikuljettajat haastoivat VR-Yhtymän oikeuteen taukokäytännön yksipuolisesta muuttamisesta. Käräjäoikeuden ratkaistavaksi annettiin se, onko palkallinen 35 minuutin lounastauko tullut kantajien työsuhteen ehdoksi joko sopimisen tai vakiintumisen kautta. Onko kyseinen ehto olennainen ja siitä, onko työnantajalla ollut oikeus muuttaa ehtoa direktio-oikeutensa perusteella sekä käytiinkö VR-Yhtymässä asianmukaiset yhteistoimintaneuvottelut.

Käräjäoikeus on nyt annetussa tuomiossa katsonut, että ruokatauko ei ollut muodostunut hiljaisesti työsuhteiden ehdoksi kevääseen 2021 mennessä. Tällä perusteella se hylkäsi kaikki kantajien vaatimukset.

Käräjäoikeus totesi, että palkallista ruokataukoa koskevan käytännön jatkuminen näin pitkään puhuu vahvasti sen puolesta, että siitä on tullut osapuolia sitova työsuhteen ehto, mutta toisaalta työehtosopimuksessa on lukuisista neuvottelukerroista huolimatta pidetty koko ajan voimassa myös vaihtoehto, jonka mukaan ruokatauko annetaan palkattomana eikä sitä lueta työaikaan. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että työnantaja ei ole tarkoittanut luopua työnjohto-oikeudestaan valita, kumpaa työehtosopimuksen mahdollistamaa taukokäytäntöä veturinkuljettajien työsuhteissa noudatetaan. Noudatetun ruokataukokäytännön pituutta ei siten yksin voida pitää riittävänä perusteena sille, että sen katsottaisiin sitovan osapuolia työsuhteen ehtona.

Kanteen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan, käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei sen mielestä asiassa ole esitetty perusteita katsoa palkallista ruokataukoa koskeneen käytännön muodostuneen osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi kantajien ja VR:n välillä.

Matka jatkuu hoviin

Käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Tuomion perusteita arvioidaan tulevalla viikolla, eikä niihin oteta vielä tässä vaiheessa kantaa. Asian merkittävyyden vuoksi voidaan olettaa, että asian käsittely jatkuu kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa ja kaikista voi myös tulla erilainen tuomio. Seuraavaksi vuorossa on hovioikeus. Nykyisillä käsittelyajoilla voi mennä peräti kaksi vuotta ennen kuin ratkaisu saadaan hovioikeudesta.

Lisätietoja: tero.palomaki@raury.fi