Paikallisjunaliikenteen vähentyminen
Suomessa paikallisjunaliikennettä alettiin alas ajamaan voimakkaasti 1980-luvulla ja vuosikymmenen loppuun mennessä lakkautettiin liikennettä todella paljon. Kun liikennettä vähennettiin merkittävästi raiteilla, joissakin paikoissa myös taajamien sijainti lähti muuttumaan lähemmäs valtateitä ja näin ollen poispäin raiteiden läheisyydestä. Näillä alueilla matka liityntäpysäköinteihin on pitkä, joten rautatieliikenteen palauttaminen on myös haasteellisempaa.
Kilpailutus lähestyy
Ostoliikenteen kilpailutus on tarkoitus järjestää 2026–2028 välillä ja uuden kilpailutetun liikenteen on määrä alkaa 1.1.2031. Kilpailutuksesta löydät tarkemmin aiemmista blogikirjoituksista (kilpailutuksen kustannukset, henkilöstön asema) mutta tässä hieman tähän nyt käsiteltävään kokonaisuuteen liittyvää asiaa.
Kesällä 2025 talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi, että nykyisen laajuinen liikenne säilyy. Tätä linjausta Traficom kilpailuttavana viranomaisena on lähtenyt toteuttamaan. Ministerivaliokunnan päätös oli erittäin positiivinen, sillä muussa tapauksessa olisimme voineet päätyä liikenteen supistamisen pala palalta.
Traficom ilmoitti, että kunnilla on mahdollisuus osallistua lisäliikenteen osalta kilpailutukseen. Sitova ilmoittautuminen pitäisi kuitenkin tehdä syksyyn 2026 mennessä.
Lisäksi kunnilla on mahdollisuus itse toimia kilpailuttavana tahona. Raideliikenteen kilpailuttaminen on kuitenkin erittäin haasteellinen kokonaisuus. Suomessa kunnilta osaamista ei löydy vielä riittävästi.
Kiinnostus paikallisjunaliikennettä kohtaan kasvaa
Yhä useampi kaupunkiseutu on lähtenyt selvittämään mahdollisuuksia avata 80-luvun lopussa lakkautetuille reiteille uutta liikennettä.
HSL-alueella raideliikenteen kehittäminen on ollut pitkään mukana toiminnassa ja organisaatio on esimerkillisesti pyrkinyt katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. HSL:llä on olemassa 30-vuotissuunnitelma, jota päivitetään tasaisin väliajoin. Tämän kaltaista suunnitelmallisuutta tulisi saada koko junaliikenteen kehittämiseen.
Tampere on jo aiemmin lähtenyt kehittämään alueensa paikallisjunaliikennettä ja avannut uusia reittejä. Lisää reittejä on myös suunnitteilla samalle seudulle. Turun ja Tampereen välillä radanvarsikunnat ovat yksimielisiä siitä, että lähijunaliikenne Turun ja Tampereen välillä tulisi käynnistää vuonna 2031.
Suunnitelmien mukaan junavuoroja liikennöitäisiin tunnin välein, ja pitkään suljettuna olleet asemalaiturit otettaisiin jälleen käyttöön. Lisäksi yhteyttä haluttaisiin laajentaa Turusta Raisioon ja Naantaliin asti.
Myös Itä-Suomessa on hyviä kaavailuja reittien parantamisesta ja uusien avaamisesta. Esimerkiksi Pieksämäki–Joensuu-rataosan sähköistäminen ja Pieksämäki – Savonlinna-välin palauttaminen liikenteeseen.
Mahdolliset hyödyt kunnille raideliikenteestä
Kiinnostusta liikenteeseen siis löytyy. Liikennöinnin kustannukset ovat suhteellisen helposti laskettavissa. Hankalampi tehtävä on arvioida hyöty-kustannussuhdetta laajemmassa perspektiivissä.
Suomessa kuten muissakin Euroopan maissa tapahtuu jatkuvaa muuttoliikettä kaupunkeihin. Muuttoliike on voimakkainta maaseudulta ja pienemmiltä paikkakunnilta suuriin kasvukeskuksiin, mikä vaikuttaa voimakkaasti pienentyvien seutujen elinvoimaan.
Muualla Euroopassa on havaittu, että työllisyyssektorilla paikallisjunaliikenteen uudelleenkäynnistäminen on auttanut heikommin menestyviä kaupunkeja ja taantuvia kuntia integroitumaan osaksi suurempien kaupunkien työmarkkinoita. Näillä alueilla on myös havaittu positiivisia merkkejä väestönkehityksessä ja alueiden kiinteistöjen hintakehityksessä, kun muuttoliike on hidastunut tai muuttunut peräti positiiviseen suuntaan.
Raideliikenteen hyödyt valtiolle
Raideliikenteen hyödyt Suomelle ovat hyvin moninaiset.
- Raideliikenne edistää talouskasvua ja alueiden vetovoimaa houkuttelemalla yrityksiä ja asukkaita, parantaa logistiikkaa ja mahdollistaa tehokkaan matkustamisen.
- Raideliikenne on merkittävästi muita kulkutapoja kestävämpää ympäristön kannalta.
- Suuri kuljetuskapasiteetti tekee raideliikenteestä tehokkaan tavan kuljettaa ihmisiä ja tavaraa, mikä
- vähentää ruuhkia,
- parantaa ilmanlaatua maantieliikenteen vähentyessä,
- tukee merkittävästi huoltovarmuutta.
Näin ollen raideliikenteen ympäristöystävällisyys, turvallisuus ja tehokkuus, parantaa niin yksilöiden kuin yritystenkin liikkumista ja elinvoimaa.
Tämä kaikki vahvistaa sitä pohjaa, jolla Suomen on mahdollista kehittää kilpailukykyään ja talouskasvuaan parempaan suuntaan.
